Viimeistä viedään

Heeeei!

Mun oli tarkotus kirjottaa & julkasta tää postaus jo sillon keskiviikkona (12.12.), mutta mulla oli ihan hirveesti kaikkea tekemistä vielä ennen lähtöä niin en sit kerennyt enää alkaa tätä väsäämään.

Ja lupauduin jo ennen Suomeen tuloa menemään töihin, joten tässä välissä olen päivät viettänyt töissä sekä nyt sitten koulussakin eikä ihan järkyttävästi ole ollut aikaa tai energiaa kirjoitella, joten anteeksi & tässä tämä nyt vihdoin ja viimein on. ☺

Mutta tosiaan viimeks kirjottelin maanantaista (3.12.) & tiistaina (4.12.) mulla oli myös vapaapäivä. Kävin kylläkin vaan kaupungilla vähän kiertelemässä ja ostin muutaman tuliaisen sekä kortteja. Illalla sitten kirjotin kortit & laitoin postissa menemään eteenpäin.

Loppuviikon olin töissä, 2 aamuvuoroa & iltavuoro (ke, to, pe). Viikonloppuna Ria halusi viedä mut katsomaan jonkunlaista joulushowta, mutta ilmeni pieniä ongelmia niin sinne emme sitten päässeetkään.

Maanantaina & tiistaina olin normaalisti töissä aamuvuorossa. Tiistaina töiden jälkeen Peter näytti mulle vielä toisen meren rannan Pettenissä. Huoneessa, jossa asuin tuon 6,5 viikkoa oli seinällä 2 taulua, molemmissa oli Pettenin ranta. Ria kertoi mulle rannan historiasta & Peter kertoi paikan päällä vielä lisää.

(tässä kohtaa varmaan taas hyvä varoittaa, että nyt seuraavaksi tulee paljon kuvia)

Tämä oli Pettenin "wall of shame" ja kaikki mitä näissä kuvissa näkyy on löydetty merestä.

Ja keskiviikkonahan oli sitten mun viimeinen työpäivä. Fiilikset oli aika haikeet ja todellakin tulee ikävä niitä kaikkia ihania ihmisiä. ❤

Ennen mun työvuoron loppua yksi työntekijöistä tuli yhtäkkiä mun luo kahden paketin kanssa & sanoi "Jenna, we have presents". En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta, niin mahtava & ihana yllätys.

  

Tämä ensimmäinen paketti oli siis hoitajilta. Sen sisällä oli kynä & sateenvarjo (varustettuna heidän organisaation logolla), hollantilaisia mustia karkkeja, siirappivohveleita & suihkusaippuaa.

Toinen lahja, jonka sain oli joululahja heidän organisaatiolta. Kaikki työntekijät saivat sellaisen ja Carin oli sitä mieltä, että munkin pitää saada semmoinen, kun heitä olin autamassa.
Söpössä koristellussa pahvilaatikossa oli tuommoinen upea pieni "matkalaukku", jonka sisällä oli juomapullo, omenapiirakkavuoka (+jauhot), sipsiä, pähkinöitä, suklaisia joulupalloja & viinipullo.

 

Iltapäivällä töiden jälkeen kävin vielä kaupoilla etsimässä tuliaisia & myöhemmin Hans tuli Peterin luo ja teki siellä meille ruokaa. Söimme yhdessä ja juttelimme kaikesta mahdollisesta mun reissuun ja kokemuksiin liittyen.

Torstaina aamulla vähä klo 8 jälkeen lähdettiinkin kohti Amsterdamia ja Schipholin lentokenttää. Sillonpa vasta olikin haikeet fiilikset. Peter vei mut lentokentälle ja lähti itse takaisin kohti Schagenia. 

Parastahan tässä oli sitten se, että mulla itelläni ei ollut mitään tietoa mihin mun pitää mennä ja siellä järkyttävän isolla lentokentällä hieman eksyneen näköisenä sitten kävelin ympäriinsä etsien oikeaa check-in pistettä. Olinkin ilmeisesti mennyt juuri väärästä päästä sisään, koska jouduin kävelemään laukkujen kanssa toiseen päähän Finnairin check-in pisteelle, mutta löysin kuitenkin oikean paikan ja sehän tässä on tärkeintä. ☺

Siinä jonossa seisoessani sitten aloin miettimään kauheesti kaikkea ja jännitys vaan kasvoi. Mun takana oli kolme suomalaista naista lapsiensa kanssa, joten kysyin heiltä sitten neuvoa. Kaikki oli hyvin ja olin ihan oikeassa paikassa, jännitti vaan hirveesti edelleen. Sitten pitikin mennä turvatarkastukseen eikä siinä muuten mitään, mutta oli kyllä vähän erilainen, mitä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Mutta onneksi siinä oli kuitenkin mukavia ihmisiä, jotka auttoivat ja neuvoivat. Turvatarkastuksen jälkeen kiertelin hetken kaupoissa ja menin sitten istumaan & odottamaan lentokoneeseen pääsyä.

Lentokoneessa omalle paikalle päästessä tuli sitten taas parempi fiilis, kun ei enää jännittänyt niin paljon. Laitoin kuulokkeet korviin, musiikit soimaan ja katselin ikkunasta ulos. Taisin nukahtaakin muutaman kerran hetkeksi.

Pieni ero näissä Hollannista & Suomesta otetuissa kuvissa. Hollanti näyttää ihanan vihreältä ja Suomi aika ankealta & harmaalta siihen verrattuna. Oli vähän jännä fiilis katsellessa ikkunasta ulos. Aika meni niin nopeasti, että en ehkä kuitenkaan olisi halunnut vielä tulla takaisin Suomeen.

MUTTA ASIASTA KUKKARUUKKUUN

Nyt olen tosiaan ollut jo jonkun aikaa Suomessa. Reissu meni todella hyvin enkä todellakaan kadu yhtään, että lähdin. Vaikka olinkin yksin. Ihan mieletön kokemus, lähtisin kyllä uudestaankin, vaikka heti. ❤ Ajattelin kyllä mennä Hollantiin uudestaankin, ensi kerralla sitten vaikka ihan vaan lomalle. Vielä kuitenkin riittää nähtävää ja tehtävää. ☺

Ja tässä olikin viimeinen postaus tähän blogiin. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea ja seurata. ❤